Elokuva on viihdemuoto, joka on jättänyt jälkiä niin kaupungin fyysiseen muotoon kuin sen kollektiiviseen muistiin. Elokuvat ovat ikuistaneet kadonnutta Helsinkiä eri vuosikymmeneltä, ja moni pitkään Helsingissä asunut tuntuu hahmottavan kaupunkia kauan sitten kadonneiden leffateattereiden kautta.
Helsingin elokuvakulttuurin historia ulottuu 1800-luvun lopulle saakka, ja vanhimmissa edelleen käytössä olevissa saleissa leffoja on katsottu yhtäjaksoisesti lähes sadan vuoden ajan. Vielä useampi teatteri on saanut uuden elämän kuntosalina, taidegalleriana tai uskonnollisena kokoustilana. Vastaavasti monia olemassa olevia rakennuksia on muokattua elokuvateattereiksi.
Viimeisen vuosikymmenen aikana Helsingin leffateatteritarjonta on monipuolistunut merkittävästi: multiplex-teatterit ovat levittäytyneet ydinkeskustasta esikaupunkeihin, samalla kun kantakaupunkiin on syntynyt verkosto uuden sukupolven korttelikinoja, joissa tarjoillaan niin laatuelokuvia kuin ruokaa ja juomia. Uusiakin elokuvakeskuksia on parhaillaan rakenteilla. Miltä siis näyttää helsinkiläinen leffakulttuuri ja sen tuottama rakennusperintö nyt ja tulevaisuudessa?
Riviera: ”Riviera on Kallion paras ja ainoa elokuvateatteri: leffasali ja kaksi baaria. Punaiset sohvat. Cocktaileja ja tuoreen popcornin tuoksua. Elokuvasali kuin Titanicin ykkösluokka, mutta tunnelma alakannen bileiden rentoutta. Pakopaikka arjesta. For relaxing times.” Kahvila baari on auki tilaisuuden ajan.
Paneelikeskusteluun osallistuvat:
Urmas A. Hilapieli – Kino Suomi kirjailija, valtiotieteen tohtori ja historiantutkija. Helsinkiläinen Hilapieli tutustui kotikaupunkinsa elokuvateattereihin jo lapsena. Intohimo elokuviin ja niiden esityspaikkoihin sekä huoli korttelikinojen katoamisesta johtivat hänet tutkimaan aihetta syvällisesti. Hän on tutkinut myös poliittista historiaa
Hannu Salmi – arkkitehti, leffaharrastaja.
Mukana Maximin suojeluhankkeessa kymmenisen vuotta sitten.
Aino Niskanen – tietokirjailija, arkkitehtuurin historian professori emerita.
Ensikokemus korttelikinosta (Axa) 5-vuotiaana. Kirjoittanut Helsingin elokuvateattereista Arkkitehti-lehteen (1998), Mitä Missä milloin vuosikirjaan (2000) sekä Elokuvateatterit korttelikinojen aikaan (2015). Osallistunut Maximin suojeluhankkeeseen 2016.
Juhani Styrman – tietokirjailija-kaupunkiopas-tuottaja. Järjestänyt useita elokuvanäytöksiä Kallion entisissä elokuvateatterissa (vuosina 1995-2021). Mukana työryhmässä ”Elokuvateatterit korttelikinojen aikaan” -kirja (2015). Tuottanut valokuvanäyttelyjä elokuvateattereiden historiasta. Tekee kaupunkiopastuksia, aiheena ”kadonneet elokuvateatterit”.
Tilasuuden vetäjä: Kristo Vesikansa – Arkkitehti-lehden ja Arkkitehtiuutisten päätoimittaja. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa arkkitehtuurin historian lehtorina Aalto-yliopistossa ja käytännön suunnittelijana. Tutkijana hän on erikoistunut toisen maailmansodan jälkeiseen arkkitehtuuriin, erityisesti Raili ja Reima Pietilän töihin ja Puutalo Oy:n historiaan.
